Syksyyn mahtuu muutakin kuin elonkorjuuta

Laiska se töitään luettelee, mutta silläkin uhalla tekee kovasti mieli mainita mitä kaikkea puutarhassamme on tehty elokuun aikana. Ensinnäkin, syyskausi on oivallinen aika siirrellä ja harventaa alkukesällä kukkineita perennoja. Kukat eivät enää tässä vaiheessa vuotta kovasti loukkaannu siitä että niitä siirrellään, ovathan ne jo hommansa hoitaneet ja alkavat valmistautua lepovaiheeseen. Olen kuitenkin hiukan epävarma siitä kannattaako päivänliljoja ja kurjenmiekkaa leikata vielä, vai odotanko syys- tai lokakuulle. Mitä mieltä olette?

Perennoista kuunliljamme sai lähteä ja sen tilalle istutimme komean syysleimun. Olin ihaillut leimuja naapureiden palstoilla, ja onneksi yhdistyksemme omille fb-sivuille tuli vaihtari-ilmoitus: naapuri halusi harventaa omaa leimukkoaan ja ottaa tilalle jotain alkukesän kukkivaista. Osa päivänliljoistamme muutti uuteen pihaan ja meille tuli leimu. Siirrosta on nyt muutama viikko ja arvelen leimun jäävän henkiin.

Kitukasvuinen, joskin marjakas punaherukkapuska joutui muuttamaan toiselle pihamaalle kun sen tilalle saatiin niin ikään pitkään himoittu malva. Malva on kiinnostanut minua aina pitkänhuiskean vartensa ja herkänkauniin kukintonsa takia. Malva osoittautui kuitenkin hiukan herkkähipiäiseksi kaunottareksi, hän alkoi välittömästi riutumaan muutettuaan meille, mutta yritämme nyt saada sitä selviytymään hengissä. Ainakin hän sai A-luokan multaa kotiutumisen tueksi, ja lisäksi rakkautta ja ylenpalttista ihailua. Toivotaan sen riittävän. 

Suurin muutos tehtiin pöytäryhmää ympäröineelle syreeniseinämälle. Syreeniseinämä muodosti ihanan, suojaisan sopen ruokailla, mutta samalla se ikävästi blokkasi maisemia. Syreeniseinä sai lähteä, ja vaikka tunsinkin itseni murhariksi repiessäni käsivarren paksuja juurakkoja maasta, niin olen lopputuokseen tyytyväinen. Nyt mökin ikkunasta avautuu maisema koko kauniille pihamaalle. Allaolevassa kuvaparissa vasen on ennen, oikea jälkeen operaation.

Tähän vuodenaikaan kannattaa leikata matalaksi ne vadelmapensaat jotka antoivat kesällä satoa, nuoret varret jätetään leikkaamatta. Tai toki tässäkin asiassa näyttää olevan kahden koulukunnan väkeä, toisten mielestä oikea aika leikata on keväällä, toisten mielestä syksyllä. Meistä tuli syksyn kannattajia, koska epäilemme tokkopa olisimme keväällä enää erottaneet vanhoja puskia uusista. Nyt niissä on noviisinkin silmillä selkeä ero: marjasadon köyhdyttämät vanhat puskat ovat keltaisia ruikkuja, uudet puskat ovat edelleen vihreitä ja kauniita. Vadelmapensaan leikkaaminen on muuten mitä mainiointa kokovartalotreeniä!

Elokuu on ihana kuukausi pimeine iltoineen ja leutoine päivineen. Puutarhurille tämä on kiireistä aikaa, mutta myös todella palkitsevaa. Pian alkaa omenasadonkorjuu, jonka jälkeen jäljelle jäävät enää maa-artisokat, mutta se on myöhäissyksyn juttuja. Mukavia syysiltoja teille lukijat!