Siirry pääsisältöön

Siirtolapuutarhamme on (vadelma)taivas

Mikä kesä meillä Suomessa onkaan ollut! Kesäkuun helteet ja heinäkuun kosteanlämpimät päivät ovat tehneet kesästä omalla tavallaan ikimuistoisen; kesä tuntuu jatkuvan jatkumistaan vähän samaan tapaan kuin lapsuudessa, jolloin kesät olivat aina pitkiä ja kuumia.  Kuten viime kesänä, tämänkin kesän olen viettänyt suurimmaksi osaksi siirtiksellä ja olen edelleen täysin haltioitunut aamuista. Aamut ovat kauniita, aamukasteista uuteen päivään heräävää luontoa ei vain voi väsyä ihmettelemään. Aamuhetkissä asuu onni.

vastapesty matto

Täydellinen onni ei sen sijaan asu tämän puutarhurin ryytimaassa. Herneet paleltuivat toukoukuun loppupuolen kylmässä jaksossa, yksikään istuttamani herne ei tuottanut taimia. Retiisit sen sijaan lähtivät kasvuun vaikka kylmä jakso hidasti niiden hyvin alkanutta kasvupyrähdystä, mutta valmiit retiisit tuottivat pettymyksen. Olin suunnitellut tekeväni juhannusvieraillemme retiisitsatsikia, mutta kauhukseni joka ikinen retiisi oli päätynyt matobuffetiksi. En edes tiennyt, että retiisejäkin voi uhata mato, mutta näköjään sitten voi. No, näiden epäonnistumisen ohella on tullut myös onnistumisia.  Lehtikaali kasvoi hienosti, samoin korianteri. Tänä kesänä istutimme ekat omat potut, ja ne kasvoivat kauniisti ja maistuivat mainioille. Avomaankurkku tuottaa satoa kesäkurpitsasta puhumattakaan. 
Tomaatit, jotka olen siemenestä asti kasvattanut ovat punastumista vaille valmiit - ne kasvavat avomaalla (meillä ei ole kasvihuonetta) joten hommassa kestää.

It´s a boy! :)
Pikkuiset kurkkuset siellä killistelevät auringossa




















Kesääni on kuulunut puutarhan sadon hyödyntäminen leivonnassa, meillä on syöty liioittelematta useita kertoja viikossa raparperipiirakkaa, vadelmapiirakkaa, kesäkurpitsakakkua ja jäätelöä vadelma- tai raparperihillolla. Olen hillonnut viimevuotisia pakkasvadelmia saadakseni tilaa pakkaseen uusille marjoille, ja niitähän on tullut! Vadelmaa on kerätty taatusti yli 20 litraa, onneksi ystävät ovat auttaneet ja hakeneet omiin pakkasiinsa marjoja. Kauhulla olen silmäillyt puutarhamme kolmea omenapuuta - ne ovat tänä vuonna superhedelmällisiä.

Vattuja riittää tänä kesänä

Retiisitsatsikin sijaan tein juhannuksena aika kivan makuista lipstikkapestoa, jaan teille tähän sen ohjeen. Lipstikka on mielestäni hiukan konstikas kasvi, sitä lipsahtaa helposti liikaa ruokiin ja se dominoi muita makuja. Kannattaa noudattaa varovaisuutta. 
Lipstikkapesto

3 dl lipstikkaa
2 valkosipulinkynttä
1/2 dl pinjansiemeniä
reilu 1/2 dl parmesania
1 dl oliiviöljyä
1/2 sitruunan mehu
suolaa, pippuria

Soseuta ainekset keskenään tehosekoittimessa ja hyvä tulee!



Ekat omat!


Porkkanasaalis

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mökin ulkoseinien homepesu ja muita keväthommia

Olen odottanut viime kesästä asti tilaisuutta saada pestyä mökin ulkoseinät homepesulla, ja viimeinkin siihen koitti oikea hetki viime sunnuntaina. Mökkimme ulkoseinät ovat melko hyvässä maalissa, mutta seinään oli kertynyt mustia homepilkkuja vuosien saatossa. Onneksi tähän rumaan ongelmaan löytyy apu homepesuaineista. Naapurimme sanoi käyttävänsä pesemiseen kloritea, mutta itse valitsin mielummin aineen jonka arvelen olevan kloritea vähemmän ympäristöä kuormittava. Pesuprosessi oli yksinkertainen: Mökin ulkoseiniin suihkutettiin homepesuainetta kuvassa näkyvällä suihkepullolla (vahva suositus) ja aineen annettiin vaikuttaa kolmisen tuntia, sen jälkeen seinät kuurattiin pehmeällä, kostealla harjapesulla kautta linjan. Pesuaineen pitää antaa vaikuttaa riittävän pitkään, jotta se tappaa home- ja leväkasvuston. Harjauksen jälkeen seinät vielä suihkutetaan puhtaaksi. Lopputulos oli kieltämättä hämmästyttävä, mökki näyttää kirjaimellisesti vastamaalatulta ja kirkkaalta. Jatkovarrel

Hiisi vieköön mikä väri!

Alkanut kesä käynnistyi siirtiksellämme ahkeralla maalaamisella, taas! Ostimme mökkimme vuosi sitten, ja aloitimme mökkiläisyyden maalaamalla mökin sisäpinnat, tänä vuonna vuorossa ovat ulkopinnat. Mökin tummanruskeat ikkunanpokat saivat nyt kauniinvihreän värin, sävyn nimi on myyttisen kuuloinen Hiisi, mutta kovasti kaunis sävy se nimestään huolimatta on. Naapurimme mielestä väri on komuutinvihreä. Mökin etelänpuoleinen seinä oli auringonpolttama, joten seinä maalattiin uudestaan öljymaalilla. Nyt mökkimme on toden totta pessyt kasvonsa ja näyttää ikäistään nuoremmalta. Alla kuva hiisinvihreästä, mainittakoon, että puolisollani alkoi jännästi tehdä mieli minttupuffettia maalausurakan aikana. 😀 Kesäkukkiakin olen laittanut kasvamaan. Vanhojen kottikärryjen hajottua keksin tehdä niistä kukkapenkin, keväällä siemenestä kylvämäni krassit muuttivat kärryihin ja ovat jo parin viikon ajan jopa säilyneet hengissä. Jos teette tällaisen kärrypenkin niin muistakaa takoa kärrynpohjaan re