Ensi perjantaina vietetään eurooppalaista naapuruuspäivää, tiesittekö? Sen kirvoittamana olen miettinyt siirtolapuutarhailuun liittyvää yhteisöllisyyttä, johon suhtaudun hiukan kaksijakoisesti. Taustaa: vanhemmillani oli siirtolapuutarhamökki, jossa vietin kukkeimman nuoruuteni kesäpäivät melko tiiviisti, koska nautin jo silloin puutarhanhoidosta ja urbaanista mökkeilystä. Haittapuolena tuolla pohjanmaalaisella siirtolapuutarhamökkialueella olivat jokseenkin ylituttavalliset naapurit, jotka pitivät itsestään selvänä sitä, että mökillemme oli lupa astella sisään silloin kun joku perheenjäsenistämme oli siellä paikalla. Muistan, että oli enemmän kuin tavallista tulla naapurin keskeyttämäksi kesken romaaninlukemisen, ja harmittihan se. Sikäläinen yhteisö oli salliva naapureiden tulla ja mennä pitkin toistenkin tontteja.
Mökkinäytön yhteydessä otin puheeksi yhteisöllisyyden ja kuulin, että naapurirauha on alueella arvossa arvaamattomassa. Moikkaillaan, mutta ei mennä toisten juttusille väkisin. Se kuulosti täydelliseltä. Naapurit tuovat turvaa, mutta heidän kanssaan ei ole pakko ystävystyä ellei halua. Miten te olette asian kokeneet?
Tulevana maanantaina pääsen vihdoin tuumasta toimeen ja aloittamaan eloa sipuillen! Onko liian myöhäistä istuttaa maa-artisokat ja ehtiikö retiisi kasvaa kesäpöydän salaattiin? Kannattaako kylvää salaatti istutuslaatikkoon, vai suoraan maahan? Vinkkejä etanoiden torjumiseen saa antaa, niitä kuulemma tontilla touhuaa. Olen kuullut kalja-ansasta, mutta toimiikohan se?
Koska minulla ei ole vielä mökkiä tai puutarhaa jota kuvata, niin tässä taas pari fiiliskuvaa inspiroimaan tulevan mökkitunnelman luomista.
Kommentit
Lähetä kommentti