Monivuotinen mökkiunelmointi vaihtuu vähitellen todellisuudeksi toissapäiväisen mökkikaupan myötä. En oikein tiedä miten olla juuri tällä hetkellä, koska olen niin innoissani, malttamaton ja jännittynyt!
Vuosien haaveilemisen ja aktiivisen etsinnän jälkeen menimme muutama viikko sitten katsomaan myytävänä olevaa kohdetta, ja jo ensivilkaisu aikaansai kuuluisan rakkautta ensi silmäyksellä -tunteen. Jotenkin sen vain tiesi, että nyt on tultu kotiin, vaikka mökkiriepumme oli kovin likainen ja vähän apeankin näköinen. Oli silti aivan päivänselvää, että siitä tulee hieno kesäkoti siivoamisen ja pienen pintaremontin jälkeen.
Entäs puutarha sitten! Edellinen omistaja on tehnyt hienoa työtä puutarhassaan, mikä luo meille uusille omistajille sopivasti paineita. Puutarhassamme on kolme omenapuuta, paljon marjapensaita ja runsaasti erilaisia perennoja. Ehkä sympaattisin kasvi on tarha-alpi, se puhuttelee minua paitsi erityisen soman nimensä, myös komean kukintonsa ansiosta. Onhan se melkoinen puutarhan komistus, upea perinnekasvi. Pikkuinen pottumaakin puutarhastamme löytyy, juuri sellainen sopivan kokoinen kahden hengen taloudelle. Siellä on hyvä kasvattaa maa-artisokkaa ja hernettä, ainakin teoriassa - syksymmällä nähdään miten näissä hommissa onnistuttiin!
Minulla on ollut kaksi viikkoa aikaa orientoitua siihen, että tänä kesänä meistä tulee sipumökkeilijöitä. Tämän kahden viikon aikana olen googlettanut paitsi perunan istuttamisesta, myös kaikesta muusta mieleen tulevasta puutarhanhoitoon liittyvästä asiasta. Vaikka olenkin viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni käytännössä maaseudulla ja hoitanut puutarhaa, niin on rehellisyyden nimissä tunnustettava, että alkeista lähdetään. Alkamassa on puutarhailuseikkailu, jonka vaiheista pidän blogia ihan jo siitä syystä, että toimivat käytännöt tulee dokumentoitua samoin kuin ei-toimivat. Toivottakaa meille onnea matkaan!
 |
| Oman mökkipihan omenapuu |
Kommentit
Lähetä kommentti