Siirry pääsisältöön

Mökkiunelmoinnista todellisuuteen

Monivuotinen mökkiunelmointi vaihtuu vähitellen todellisuudeksi toissapäiväisen mökkikaupan myötä. En oikein tiedä miten olla juuri tällä hetkellä, koska olen niin innoissani, malttamaton ja jännittynyt!

Vuosien haaveilemisen ja aktiivisen etsinnän jälkeen menimme muutama viikko sitten katsomaan myytävänä olevaa kohdetta, ja jo ensivilkaisu aikaansai kuuluisan rakkautta ensi silmäyksellä -tunteen. Jotenkin sen vain tiesi, että nyt on tultu kotiin, vaikka mökkiriepumme oli kovin likainen ja vähän apeankin näköinen. Oli silti aivan päivänselvää, että siitä tulee hieno kesäkoti siivoamisen ja pienen pintaremontin jälkeen.

Entäs puutarha sitten! Edellinen omistaja on tehnyt hienoa työtä puutarhassaan, mikä luo meille uusille omistajille sopivasti paineita. Puutarhassamme on kolme omenapuuta, paljon marjapensaita ja runsaasti erilaisia perennoja. Ehkä sympaattisin kasvi on tarha-alpi, se puhuttelee minua paitsi erityisen soman nimensä, myös komean kukintonsa ansiosta. Onhan se melkoinen puutarhan komistus, upea perinnekasvi. Pikkuinen pottumaakin puutarhastamme löytyy, juuri sellainen sopivan kokoinen kahden hengen taloudelle. Siellä on hyvä kasvattaa maa-artisokkaa ja hernettä, ainakin teoriassa - syksymmällä nähdään miten näissä hommissa onnistuttiin!

Minulla on ollut kaksi viikkoa aikaa orientoitua siihen, että tänä kesänä meistä tulee sipumökkeilijöitä. Tämän kahden viikon aikana olen googlettanut paitsi perunan istuttamisesta, myös kaikesta muusta mieleen tulevasta puutarhanhoitoon liittyvästä asiasta. Vaikka olenkin viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni käytännössä maaseudulla ja hoitanut puutarhaa, niin on rehellisyyden nimissä tunnustettava, että alkeista lähdetään. Alkamassa on puutarhailuseikkailu, jonka vaiheista pidän blogia ihan jo siitä syystä, että toimivat käytännöt tulee dokumentoitua samoin kuin ei-toimivat. Toivottakaa meille onnea matkaan!

omenapuu
Oman mökkipihan omenapuu    

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mökin ulkoseinien homepesu ja muita keväthommia

Olen odottanut viime kesästä asti tilaisuutta saada pestyä mökin ulkoseinät homepesulla, ja viimeinkin siihen koitti oikea hetki viime sunnuntaina. Mökkimme ulkoseinät ovat melko hyvässä maalissa, mutta seinään oli kertynyt mustia homepilkkuja vuosien saatossa. Onneksi tähän rumaan ongelmaan löytyy apu homepesuaineista. Naapurimme sanoi käyttävänsä pesemiseen kloritea, mutta itse valitsin mielummin aineen jonka arvelen olevan kloritea vähemmän ympäristöä kuormittava. Pesuprosessi oli yksinkertainen: Mökin ulkoseiniin suihkutettiin homepesuainetta kuvassa näkyvällä suihkepullolla (vahva suositus) ja aineen annettiin vaikuttaa kolmisen tuntia, sen jälkeen seinät kuurattiin pehmeällä, kostealla harjapesulla kautta linjan. Pesuaineen pitää antaa vaikuttaa riittävän pitkään, jotta se tappaa home- ja leväkasvuston. Harjauksen jälkeen seinät vielä suihkutetaan puhtaaksi. Lopputulos oli kieltämättä hämmästyttävä, mökki näyttää kirjaimellisesti vastamaalatulta ja kirkkaalta. Jatkovarrel

Hiisi vieköön mikä väri!

Alkanut kesä käynnistyi siirtiksellämme ahkeralla maalaamisella, taas! Ostimme mökkimme vuosi sitten, ja aloitimme mökkiläisyyden maalaamalla mökin sisäpinnat, tänä vuonna vuorossa ovat ulkopinnat. Mökin tummanruskeat ikkunanpokat saivat nyt kauniinvihreän värin, sävyn nimi on myyttisen kuuloinen Hiisi, mutta kovasti kaunis sävy se nimestään huolimatta on. Naapurimme mielestä väri on komuutinvihreä. Mökin etelänpuoleinen seinä oli auringonpolttama, joten seinä maalattiin uudestaan öljymaalilla. Nyt mökkimme on toden totta pessyt kasvonsa ja näyttää ikäistään nuoremmalta. Alla kuva hiisinvihreästä, mainittakoon, että puolisollani alkoi jännästi tehdä mieli minttupuffettia maalausurakan aikana. 😀 Kesäkukkiakin olen laittanut kasvamaan. Vanhojen kottikärryjen hajottua keksin tehdä niistä kukkapenkin, keväällä siemenestä kylvämäni krassit muuttivat kärryihin ja ovat jo parin viikon ajan jopa säilyneet hengissä. Jos teette tällaisen kärrypenkin niin muistakaa takoa kärrynpohjaan re

Siirtolapuutarhamme on (vadelma)taivas

Mikä kesä meillä Suomessa onkaan ollut! Kesäkuun helteet ja heinäkuun kosteanlämpimät päivät ovat tehneet kesästä omalla tavallaan ikimuistoisen; kesä tuntuu jatkuvan jatkumistaan vähän samaan tapaan kuin lapsuudessa, jolloin kesät olivat aina pitkiä ja kuumia.  Kuten viime kesänä, tämänkin kesän olen viettänyt suurimmaksi osaksi siirtiksellä ja olen edelleen täysin haltioitunut aamuista. Aamut ovat kauniita, aamukasteista uuteen päivään heräävää luontoa ei vain voi väsyä ihmettelemään. Aamuhetkissä asuu onni. vastapesty matto Täydellinen onni ei sen sijaan asu tämän puutarhurin ryytimaassa. Herneet paleltuivat toukoukuun loppupuolen kylmässä jaksossa, yksikään istuttamani herne ei tuottanut taimia. Retiisit sen sijaan lähtivät kasvuun vaikka kylmä jakso hidasti niiden hyvin alkanutta kasvupyrähdystä, mutta valmiit retiisit tuottivat pettymyksen. Olin suunnitellut tekeväni juhannusvieraillemme retiisitsatsikia, mutta kauhukseni joka ikinen retiisi oli päätynyt matobuffetiksi