Nyt on iloista kerrottavaa! Muutama viikko sitten istutin minipeltoomme tillin, herneen, retiisin ja rukolan siemeniä ja kas, ihme tapahtui - ihan pieniä, lähes untuvaisia tillinhaihtuvia on havaittavissa pellonposkessa, retiisit kasvoivat muutamassa päivässä komeaan riviin, ja rukola työntyy tiiviinä rintamana esille. Hernettä jännitin eniten, mutta nyt sekin on kasvattanut pontevat alut peltoomme. Siskolta saadut maa-artisokat lähtivät aktiiviseen kasvuun heti istuttamisen jälkeen ja taimena ostamani kesäkurpitsa elää edelleen. Jotain on siis tähän mennessä tehty oikein, ainakin olemme osanneet kastella siemeniä ja taimia riittävästi.
Aamuihini on muodostunut uusi rutiini, nimittäin tilusten tsekkaus yön jäljiltä. Aamukasteinen piha näinä lämpiminä aamuina on juuri nyt ihaninta mitä tiedän, yön jälkien tutkiminen on joka kerta pieni seikkailu. On ihmeellistä todeta kasvimaalla pienen pieniä muutoksia joka aamu.
Omenapuihimme on pesiytynyt omenankehrääjäkoin toukkia, ne ovat asettuneet koko siirtisalueellemme. Naapuri vinkkasi, että toukkien pesiä voi hävittää käsin, mutta oletteko koskaan katsoneet läheltä niitä hyhmäreisiä pesiä? Ovat kuin kauhuelokuvasta, enkä kyllä voi ajatellakaan koskettavani niitä edes suojahansikkain. Vesisuihkutus on toinen vaihtoehto pesien tuhoamiseksi. Omenankehrääjäkoi ei aiheuta haittaa puulle tai omenasadolle, kesällä toukista kehittyy valkoisia perhosia, kuulemma.
Pionit aloittavat kukintaansa näinä päivinä, ensimmäiset kukkivaiset saatiin eilen. Olemme lähdössä kahden viikon lomamatkalle Pohjanmaalle ja pelkään pahoin, että meiltä jää pionien ilotulitus näkemättä. Tältä meidän pihamaallamme näytti eilen.
Seuraavan kerran pääsen mökillemme vasta kahden viikon kuluttua, mutta onneksi puutarhastamme pitää huolen sama ystävä, joka on ahertanut mökkeröisemme maalaus- ja muuttoapuna. Jännää nähdä, miltä puutarhassa näyttää heinäkuussa kun on kotiinpaluun aika.
Kommentit
Lähetä kommentti