Siirry pääsisältöön

Asioita, jotka tekevät onnelliseksi

Iltaisin olen lukenut Mia Kankimäen romaania Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (lukusuositus), ja blogin otsikko syntyi tämän laiskan ajattelijan päässä kirjan avittamana. Tämä on viimeinen kesälomaviikkoni, ja olen tuon tuosta löytänyt itseni huokailemasta onnesta puuhaillessani mökillämme. Siksi siis otsikko. 

Kuisti. Kuistimme on mielestäni kaunis ja valoisa, ja sinne paistaa aurinko puolesta päivästä alkaen koko päivän aina iltaan asti. Päivällinen somalla lasikuistillamme saa sydämessä läikähtämään semminkin, kun pöytä on katettu kauniisti. Olen vienyt mökille lapsuudenkodistani perimiäni vanhoja astioita, joissa on paitsi vanhojen astioiden arvokkuutta, myös nostalgista muistoja.




Muurinpohjaletut ja omasta pensaasta poimitut vadelmat. Tätä ei varmaankaan tarvitse sen ihmeemmin selittää, mutta sanonpa vain, että kantakaupunkilaisena parvekkeettomassa asunnossa asuvana city-ihmisenä ei voi olla ihmeellisempää ja ihanampaa kuin päivät, jolloin tällaisista asioista on mahdollista nauttia kiireettömästi. Ja miten ylellistä on se, että vadelmia löytyy ikiomasta pihasta! 



Yrtit. Pottumaallamme rehottaa oregano, jota olen alkanut kuivattamaan talveksi. On mukavaa ajatella miten ensi talvena ripottelen itse kasvatettua oreganoa pizzan päälle, ja muistelen aurinkoisia päiviä, jolloin niputtelin yrttejä mökkimme kuistilla. Sama pitää tehdä lipstikalle, mutta sen kuivaaminen ei taida onnistua niputtamalla. 



Perennat. Ovathan ne päivittäistä onnea lisääviä asioita ehdottomasti. Siinä kuvassa on tarha-alpi, lempparini vaikka komeampiakin kasveja perennoistamme löytyy. Jostain kummallisesta syystä olen kiintynyt tuohon kasviin, vaikka se on melkoinen villikko levittäessään karkulaisia muihinkin penkkeihin kuin omaansa. Leviää siis kulovalkean tavoin, mutta kukkii komeasti ja kukinnot kestävät pitkään myös maljakossa.




Jälkikirjoitus. Hyvät muurinpohjaletut: 

8 erinomaista letturoista

2 kananmunaa 
0,5 l täysmaitoa
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl ohrajauhoja (täysjyvä) 
0,5 rkl sokeria
ripaus suolaa
25 g voita



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hiisi vieköön mikä väri!

Alkanut kesä käynnistyi siirtiksellämme ahkeralla maalaamisella, taas! Ostimme mökkimme vuosi sitten, ja aloitimme mökkiläisyyden maalaamalla mökin sisäpinnat, tänä vuonna vuorossa ovat ulkopinnat. Mökin tummanruskeat ikkunanpokat saivat nyt kauniinvihreän värin, sävyn nimi on myyttisen kuuloinen Hiisi, mutta kovasti kaunis sävy se nimestään huolimatta on. Naapurimme mielestä väri on komuutinvihreä. Mökin etelänpuoleinen seinä oli auringonpolttama, joten seinä maalattiin uudestaan öljymaalilla. Nyt mökkimme on toden totta pessyt kasvonsa ja näyttää ikäistään nuoremmalta. Alla kuva hiisinvihreästä, mainittakoon, että puolisollani alkoi jännästi tehdä mieli minttupuffettia maalausurakan aikana. 😀 Kesäkukkiakin olen laittanut kasvamaan. Vanhojen kottikärryjen hajottua keksin tehdä niistä kukkapenkin, keväällä siemenestä kylvämäni krassit muuttivat kärryihin ja ovat jo parin viikon ajan jopa säilyneet hengissä. Jos teette tällaisen kärrypenkin niin muistakaa takoa kärrynpohjaan re...

Kesäkotimme talvehtii

Miten on mahdollista, että äkkiä on syksy ja jouluun aikaa vähäiset kaksi kuukautta! Kesä oli hyvä ja kaunis, ja ilmeisen työntäyteinen. Sormet olivat enemmän mullassa kuin näppäimistöllä, blogitekstejä ei syntynyt yhtä taajaan kuin viime kesänä.  En koe itseäni edelleenkään siirtolapuutarhuriksi vaikka kaksi kesää on nyt työstetty maaplänttiä ja kokeiltu viljelyä hyvin ja vähemmän hyvin tuloksin. Puutarhanhoidossa tulee jatkuvasti vastaan kysymyksiä, joihin ei tällä kokemuspohjalla löydy automaattisesti vastauksia vaan on konsultoitava naapureita ja googletettava. Matkaa puutarhuriksi on vielä kuljettavana. Siirtistely on siitä metkaa, että välillä puutarhanhoito on olevinaan helppoa kuin mikä, mutta tilanne voi muuttua nopeasti. Alkukesästä esimerkiksi orapihlaja-aita lähti nätisti kasvuun, mutta alle viikossa kolmasosa aidan tuoreista, rapsakan näköisistä lehdistä oli kadonnut parempiin suihin. Jotkut pienet madonpirulaiset natustelivat niitä ahnaasti, pullevoituivat siinä kaike...

Siirtolapuutarhamme on (vadelma)taivas

Mikä kesä meillä Suomessa onkaan ollut! Kesäkuun helteet ja heinäkuun kosteanlämpimät päivät ovat tehneet kesästä omalla tavallaan ikimuistoisen; kesä tuntuu jatkuvan jatkumistaan vähän samaan tapaan kuin lapsuudessa, jolloin kesät olivat aina pitkiä ja kuumia.  Kuten viime kesänä, tämänkin kesän olen viettänyt suurimmaksi osaksi siirtiksellä ja olen edelleen täysin haltioitunut aamuista. Aamut ovat kauniita, aamukasteista uuteen päivään heräävää luontoa ei vain voi väsyä ihmettelemään. Aamuhetkissä asuu onni. vastapesty matto Täydellinen onni ei sen sijaan asu tämän puutarhurin ryytimaassa. Herneet paleltuivat toukoukuun loppupuolen kylmässä jaksossa, yksikään istuttamani herne ei tuottanut taimia. Retiisit sen sijaan lähtivät kasvuun vaikka kylmä jakso hidasti niiden hyvin alkanutta kasvupyrähdystä, mutta valmiit retiisit tuottivat pettymyksen. Olin suunnitellut tekeväni juhannusvieraillemme retiisitsatsikia, mutta kauhukseni joka ikinen retiisi oli päätynyt matobuffet...