Kahden viikon poissaolon jälkeen paluu siirtikselle jännitti. Vaikka ystäväni oli käynyt hoitamassa puutarhaamme lomamme aikana ja tiesin, ettei mikään kasveista ollut tänä aikana kuollut, oli jännittävää nähdä millainen kasvuprosessi puutarhassamme oli kahdessa viikossa tapahtunut.
Kuvassa ystäväni tallentama retiisien kehitys ajalla 21.6.-2.7.19 ja hei- tänään söin ensimmäisen valmiin punaposken! Kirpakka oli.
Pionien kukintaa en sen sijaan ehtinyt näkemään, sillä niiden runsain kukinta ajoittui poissaoloomme ja nyt on tyydyttävä ihailemaan jämiä. Jotka nekin toki ovat nättejä. Naapurimme ennusti kesäkuussa sateiden tulevan sillloin, kun pionit aloittavat kukintansa ja oikeassa oli, sateet olivat hakanneet muhkeat kukinnot kanveesiin ja pionit olivat muuttuneet vettyneiksi klönteiksi. Jos ei nyt tällä kertaa muuta iloa ollut pioneista, niin ainakin niistä muodostui kaunis kasa kompostijätettä.
Tänään opin sellaisen asian, että kompostimultaa EI kannata levittää orapihlaja-aidan alle. Mustarastaita nimittäin kiinnostelee tutkia mitä mullan alta löytyy, tyypit olivat touhunneet aitamme alla koko lomamme ajan, ja levittäneet mullat pitkin aidanvierustaa.
Kommentit
Lähetä kommentti