Siirry pääsisältöön

Puutarha kasvaa kohisten

Kahden viikon poissaolon jälkeen paluu siirtikselle jännitti. Vaikka ystäväni oli käynyt hoitamassa puutarhaamme lomamme aikana ja tiesin, ettei mikään kasveista ollut tänä aikana kuollut, oli jännittävää nähdä millainen kasvuprosessi puutarhassamme oli kahdessa viikossa tapahtunut.




Kuvassa ystäväni tallentama retiisien kehitys ajalla 21.6.-2.7.19 ja hei- tänään söin ensimmäisen valmiin punaposken! Kirpakka oli.

Pionien kukintaa en sen sijaan ehtinyt näkemään, sillä niiden runsain kukinta ajoittui poissaoloomme ja nyt on tyydyttävä ihailemaan jämiä. Jotka nekin toki ovat nättejä. Naapurimme ennusti kesäkuussa sateiden tulevan sillloin, kun pionit aloittavat kukintansa ja oikeassa oli, sateet olivat hakanneet muhkeat kukinnot kanveesiin ja pionit olivat muuttuneet vettyneiksi klönteiksi. Jos ei nyt tällä kertaa muuta iloa ollut pioneista, niin ainakin niistä muodostui kaunis kasa kompostijätettä. 


Tänään opin sellaisen asian, että kompostimultaa EI kannata levittää orapihlaja-aidan alle. Mustarastaita nimittäin kiinnostelee tutkia mitä mullan alta löytyy, tyypit olivat touhunneet aitamme alla koko lomamme ajan, ja levittäneet mullat pitkin aidanvierustaa. 


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesäkotimme talvehtii

Miten on mahdollista, että äkkiä on syksy ja jouluun aikaa vähäiset kaksi kuukautta! Kesä oli hyvä ja kaunis, ja ilmeisen työntäyteinen. Sormet olivat enemmän mullassa kuin näppäimistöllä, blogitekstejä ei syntynyt yhtä taajaan kuin viime kesänä.  En koe itseäni edelleenkään siirtolapuutarhuriksi vaikka kaksi kesää on nyt työstetty maaplänttiä ja kokeiltu viljelyä hyvin ja vähemmän hyvin tuloksin. Puutarhanhoidossa tulee jatkuvasti vastaan kysymyksiä, joihin ei tällä kokemuspohjalla löydy automaattisesti vastauksia vaan on konsultoitava naapureita ja googletettava. Matkaa puutarhuriksi on vielä kuljettavana. Siirtistely on siitä metkaa, että välillä puutarhanhoito on olevinaan helppoa kuin mikä, mutta tilanne voi muuttua nopeasti. Alkukesästä esimerkiksi orapihlaja-aita lähti nätisti kasvuun, mutta alle viikossa kolmasosa aidan tuoreista, rapsakan näköisistä lehdistä oli kadonnut parempiin suihin. Jotkut pienet madonpirulaiset natustelivat niitä ahnaasti, pullevoituivat siinä kaike...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hiisi vieköön mikä väri!

Alkanut kesä käynnistyi siirtiksellämme ahkeralla maalaamisella, taas! Ostimme mökkimme vuosi sitten, ja aloitimme mökkiläisyyden maalaamalla mökin sisäpinnat, tänä vuonna vuorossa ovat ulkopinnat. Mökin tummanruskeat ikkunanpokat saivat nyt kauniinvihreän värin, sävyn nimi on myyttisen kuuloinen Hiisi, mutta kovasti kaunis sävy se nimestään huolimatta on. Naapurimme mielestä väri on komuutinvihreä. Mökin etelänpuoleinen seinä oli auringonpolttama, joten seinä maalattiin uudestaan öljymaalilla. Nyt mökkimme on toden totta pessyt kasvonsa ja näyttää ikäistään nuoremmalta. Alla kuva hiisinvihreästä, mainittakoon, että puolisollani alkoi jännästi tehdä mieli minttupuffettia maalausurakan aikana. 😀 Kesäkukkiakin olen laittanut kasvamaan. Vanhojen kottikärryjen hajottua keksin tehdä niistä kukkapenkin, keväällä siemenestä kylvämäni krassit muuttivat kärryihin ja ovat jo parin viikon ajan jopa säilyneet hengissä. Jos teette tällaisen kärrypenkin niin muistakaa takoa kärrynpohjaan re...
1 kommentti
Lue lisää

Siirtolapuutarhamme on (vadelma)taivas

Mikä kesä meillä Suomessa onkaan ollut! Kesäkuun helteet ja heinäkuun kosteanlämpimät päivät ovat tehneet kesästä omalla tavallaan ikimuistoisen; kesä tuntuu jatkuvan jatkumistaan vähän samaan tapaan kuin lapsuudessa, jolloin kesät olivat aina pitkiä ja kuumia.  Kuten viime kesänä, tämänkin kesän olen viettänyt suurimmaksi osaksi siirtiksellä ja olen edelleen täysin haltioitunut aamuista. Aamut ovat kauniita, aamukasteista uuteen päivään heräävää luontoa ei vain voi väsyä ihmettelemään. Aamuhetkissä asuu onni. vastapesty matto Täydellinen onni ei sen sijaan asu tämän puutarhurin ryytimaassa. Herneet paleltuivat toukoukuun loppupuolen kylmässä jaksossa, yksikään istuttamani herne ei tuottanut taimia. Retiisit sen sijaan lähtivät kasvuun vaikka kylmä jakso hidasti niiden hyvin alkanutta kasvupyrähdystä, mutta valmiit retiisit tuottivat pettymyksen. Olin suunnitellut tekeväni juhannusvieraillemme retiisitsatsikia, mutta kauhukseni joka ikinen retiisi oli päätynyt matobuffet...
Lähetä kommentti
Lue lisää