Nää aamut täällä siirtolapuutarhalla on nättejä!

On kai uskottava, että kukkein kesä on jäänyt taakse ja on astuttu askel kohti syyskautta. Tänään kahdeksanvuotias kummipoikani tuli assaroimaan minua työpäiväni ajaksi siirtikselle, ja otsikko on hänen kommenttinsa. Pikkutyyppi ihaili aamuauringossa kylpevää pihaa, ja hoksasi heti yhden parhaista mökkeilyn puolista. Aamut ovat kiistatta kauniita.

Äkisti viilentynyt sää tuntuu hiukan liian raa'alta pitkän helleputken jälkeen, mutta toisaalta mikäpä tässä, elokuu on aina ollut yksi lempivuodenaikani. Viime perjantaina oli aika poimia pihamme ainoan karviaismarjapensaan sato, tuloksena noin 2 kg viininpunaista herkkua. Mies pitää minua enemmän karviaisesta ja innostui enonsa innoittamana kokeilemaan karviaismarjahillon tekemistä. Pidimme lauantaina siirtiksellämme rapujuhlat, ja loppuillan juustotarjottimelle laitettiin sitten tarjolle itse tehtyä karviaishilloa. Ja kyllä juu, touhu on kuin konsanaan Strömsössä.

Kilo marjoja hilloksi keitettynä mahtui noihin kolmeen lasipurkkiin.

Ohje

1 kilo rakkaudella poimittuja karviaisia

       1/2 dl vettä (ihan totta, näin vähän se vaatii)

500 g hillosokeria

1 - 1,5 vaniljatanko

Karviaiset huuhdotaan ja kannat poistetaan. Marjat, vesi ja vaniljatanko laitetaan kattilaan. Kun seos kuumenee höyryäväksi, lisää sokeri. Keittele hymyssä suin noin 20 min ja poista välillä vaahto hillon pinnalta.

Sitten tärkeä vaihe: steriloi hillopurkit! Mies keitteli hillopurkkeja kumikauloineen päivineen muutamia minuutteja kiehuvassa vedessä. Varaudu hyvillä ottimilla, jotta saat steriloidun astian kiehuvasta vedestä ja jotta onnistut kumoamaan hillopurkkiin ja kannen kauluksiin jäävän veden pois. Valmis hilloseos kaadetaan purkkiin ja siinä se. Nautiskele vaikka Västerbottensostin kanssa.  

Siirtis on oiva paikka kesäisten juhlien pitämiselle. Elokuun hämärtyvät illat tarjoavat täydellisen ilmapiirin juhliin, tiedätte kyllä, valosarjojen tuike omenapuiden oksilla, kynttilät lyhdyissä, rakkaat ihmiset lähellä. Tulipa myös todistettua, että mökkeröisemme lasikuistille mahtuu oikein hyvin kahdeksan hengen seurue viettämään juhlia, ei mitään ongelmaa. Helan går vaan!