Siirry pääsisältöön

Syksyisiä asioita

Kaunis kesäpaikkamme on nyt paketoitu valmiiksi talven tulla. Syysviikonloppuisin mökkiä on tyhjennetty ruoista, liinavaatteista, pesuaineista, kesävaatteista ja arvokkaimmista tavaroista. Syyssiivous on tehty ja puutarhakalusteet nostettu sisätiloihin. Mökin lämmönlähteenä toiminut patteri suljettiin tänään, joten tästä eteenpäin syyskylmä alkaa viilentämään pikkumökkiämme. Kesävesikin katkaistiin. Haikeana ihmettelin tänään sitä, miten syksy on viikossa tehnyt mökin pihaan totaalisen muodonmuutoksen, omenapuut ovat tiputtaneet lähes kaikki lehdet ja pihapensaat ovat muuttuneet keltaoransseiksi. Tuttu piha näyttääkin yhtäkkiä vieraalta, joskin tavattoman kauniilta. 

Mökin pottupelto on käännetty ensi kevään istutuksille valmiiksi, yrttilaatikko samoin. Ensi kesänä aion laittaa mintun kaveriksi yrttilaatikkoon lehtikaalta ja tästä kesästä oppineena, maltillisesti salaattia. En ollut nähkääs tajunnut, että kahden hengen taloudessa ei edes päivittäisellä salaatinsyönnillä kyetä mitenkään tuhoamaan kolmen keräsalaatin non stop -tuotosta kesän aikana. Noviisin virheeksi osoittautui myös yletön tillimaa, ensi kesänä riittää vähempi. Ylipäänsä tämän kesän oppina olkoon se, että vähempi riittää. 


Maa-artisokasta kasvoi varsinainen jättiläinen, se muodosti suunnitelmiemme mukaisesti oivallisen näkösuojan meidän ja naapurin välille. Artisokkamme kiinnitti jopa kokeneempien puutarhureiden huomion huikealla kasvullaan, ja sitä käytiin kummastelemassa useampienkin naapureiden toimesta. Kukinto tässä kasvissa on viehättävä ja tiesittekö muuten sitä, että kasvi on sukua auringonkukalle?! Kukinnoissa onkin ulkonäöllisesti paljon samaa. Maa-artisokka leviää viheliäisellä vauhdilla, joten sen  kurissapitotoimet oli aloitettava  saman tien: huomasin perunapeltoa kääntäessäni, että kasvi oli levittänyt ohuita juuririhmastoja koko perunapellon laajuudelle joten tein niistä parhaani mukaan hakkelusta. Satoa kasvi tuottaa ylettömästi, olen nostanut vasta yhden varren ylös, ja tuloksena oli ämpärillinen (!!) maa-artisokkaa. 




Yllättävää on se, miten tärkeäksi paikaksi siirtis on yhden kesän aikana muodostunut. Tänä kesänä olen ensimmäistä kertaa vuosiin kunnolla kokenut kesän, elänyt sitä. Kesä ei tänä vuonna ollut muutama aurinkoinen päivä Pihlajasaaressa tai lämmin kesäilta terassilla. Kesä oli niin paljon enemmän alkaen alkukesän aamukasteisesta nurmikosta varpaiden alla aina loppukesän viilentäviin sateisiin. Alla oleva Risto Rasan runo ei kauneudestaan huolimatta onneksi käynyt toteen tänä vuonna.

Kesä on lyhyt.
Ja mitä jos ruohonkin 
huomaa vasta
kun käytävillä on jo lunta.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mökin ulkoseinien homepesu ja muita keväthommia

Olen odottanut viime kesästä asti tilaisuutta saada pestyä mökin ulkoseinät homepesulla, ja viimeinkin siihen koitti oikea hetki viime sunnuntaina. Mökkimme ulkoseinät ovat melko hyvässä maalissa, mutta seinään oli kertynyt mustia homepilkkuja vuosien saatossa. Onneksi tähän rumaan ongelmaan löytyy apu homepesuaineista. Naapurimme sanoi käyttävänsä pesemiseen kloritea, mutta itse valitsin mielummin aineen jonka arvelen olevan kloritea vähemmän ympäristöä kuormittava. Pesuprosessi oli yksinkertainen: Mökin ulkoseiniin suihkutettiin homepesuainetta kuvassa näkyvällä suihkepullolla (vahva suositus) ja aineen annettiin vaikuttaa kolmisen tuntia, sen jälkeen seinät kuurattiin pehmeällä, kostealla harjapesulla kautta linjan. Pesuaineen pitää antaa vaikuttaa riittävän pitkään, jotta se tappaa home- ja leväkasvuston. Harjauksen jälkeen seinät vielä suihkutetaan puhtaaksi. Lopputulos oli kieltämättä hämmästyttävä, mökki näyttää kirjaimellisesti vastamaalatulta ja kirkkaalta. Jatkovarrel

Hiisi vieköön mikä väri!

Alkanut kesä käynnistyi siirtiksellämme ahkeralla maalaamisella, taas! Ostimme mökkimme vuosi sitten, ja aloitimme mökkiläisyyden maalaamalla mökin sisäpinnat, tänä vuonna vuorossa ovat ulkopinnat. Mökin tummanruskeat ikkunanpokat saivat nyt kauniinvihreän värin, sävyn nimi on myyttisen kuuloinen Hiisi, mutta kovasti kaunis sävy se nimestään huolimatta on. Naapurimme mielestä väri on komuutinvihreä. Mökin etelänpuoleinen seinä oli auringonpolttama, joten seinä maalattiin uudestaan öljymaalilla. Nyt mökkimme on toden totta pessyt kasvonsa ja näyttää ikäistään nuoremmalta. Alla kuva hiisinvihreästä, mainittakoon, että puolisollani alkoi jännästi tehdä mieli minttupuffettia maalausurakan aikana. 😀 Kesäkukkiakin olen laittanut kasvamaan. Vanhojen kottikärryjen hajottua keksin tehdä niistä kukkapenkin, keväällä siemenestä kylvämäni krassit muuttivat kärryihin ja ovat jo parin viikon ajan jopa säilyneet hengissä. Jos teette tällaisen kärrypenkin niin muistakaa takoa kärrynpohjaan re

Siirtolapuutarhamme on (vadelma)taivas

Mikä kesä meillä Suomessa onkaan ollut! Kesäkuun helteet ja heinäkuun kosteanlämpimät päivät ovat tehneet kesästä omalla tavallaan ikimuistoisen; kesä tuntuu jatkuvan jatkumistaan vähän samaan tapaan kuin lapsuudessa, jolloin kesät olivat aina pitkiä ja kuumia.  Kuten viime kesänä, tämänkin kesän olen viettänyt suurimmaksi osaksi siirtiksellä ja olen edelleen täysin haltioitunut aamuista. Aamut ovat kauniita, aamukasteista uuteen päivään heräävää luontoa ei vain voi väsyä ihmettelemään. Aamuhetkissä asuu onni. vastapesty matto Täydellinen onni ei sen sijaan asu tämän puutarhurin ryytimaassa. Herneet paleltuivat toukoukuun loppupuolen kylmässä jaksossa, yksikään istuttamani herne ei tuottanut taimia. Retiisit sen sijaan lähtivät kasvuun vaikka kylmä jakso hidasti niiden hyvin alkanutta kasvupyrähdystä, mutta valmiit retiisit tuottivat pettymyksen. Olin suunnitellut tekeväni juhannusvieraillemme retiisitsatsikia, mutta kauhukseni joka ikinen retiisi oli päätynyt matobuffetiksi