Kaunis kesäpaikkamme on nyt paketoitu valmiiksi talven tulla. Syysviikonloppuisin mökkiä on tyhjennetty ruoista, liinavaatteista, pesuaineista, kesävaatteista ja arvokkaimmista tavaroista. Syyssiivous on tehty ja puutarhakalusteet nostettu sisätiloihin. Mökin lämmönlähteenä toiminut patteri suljettiin tänään, joten tästä eteenpäin syyskylmä alkaa viilentämään pikkumökkiämme. Kesävesikin katkaistiin. Haikeana ihmettelin tänään sitä, miten syksy on viikossa tehnyt mökin pihaan totaalisen muodonmuutoksen, omenapuut ovat tiputtaneet lähes kaikki lehdet ja pihapensaat ovat muuttuneet keltaoransseiksi. Tuttu piha näyttääkin yhtäkkiä vieraalta, joskin tavattoman kauniilta.
Mökin pottupelto on käännetty ensi kevään istutuksille valmiiksi, yrttilaatikko samoin. Ensi kesänä aion laittaa mintun kaveriksi yrttilaatikkoon lehtikaalta ja tästä kesästä oppineena, maltillisesti salaattia. En ollut nähkääs tajunnut, että kahden hengen taloudessa ei edes päivittäisellä salaatinsyönnillä kyetä mitenkään tuhoamaan kolmen keräsalaatin non stop -tuotosta kesän aikana. Noviisin virheeksi osoittautui myös yletön tillimaa, ensi kesänä riittää vähempi. Ylipäänsä tämän kesän oppina olkoon se, että vähempi riittää.
Maa-artisokasta kasvoi varsinainen jättiläinen, se muodosti suunnitelmiemme mukaisesti oivallisen näkösuojan meidän ja naapurin välille. Artisokkamme kiinnitti jopa kokeneempien puutarhureiden huomion huikealla kasvullaan, ja sitä käytiin kummastelemassa useampienkin naapureiden toimesta. Kukinto tässä kasvissa on viehättävä ja tiesittekö muuten sitä, että kasvi on sukua auringonkukalle?! Kukinnoissa onkin ulkonäöllisesti paljon samaa. Maa-artisokka leviää viheliäisellä vauhdilla, joten sen kurissapitotoimet oli aloitettava saman tien: huomasin perunapeltoa kääntäessäni, että kasvi oli levittänyt ohuita juuririhmastoja koko perunapellon laajuudelle joten tein niistä parhaani mukaan hakkelusta. Satoa kasvi tuottaa ylettömästi, olen nostanut vasta yhden varren ylös, ja tuloksena oli ämpärillinen (!!) maa-artisokkaa.
Yllättävää on se, miten tärkeäksi paikaksi siirtis on yhden kesän aikana muodostunut. Tänä kesänä olen ensimmäistä kertaa vuosiin kunnolla kokenut kesän, elänyt sitä. Kesä ei tänä vuonna ollut muutama aurinkoinen päivä Pihlajasaaressa tai lämmin kesäilta terassilla. Kesä oli niin paljon enemmän alkaen alkukesän aamukasteisesta nurmikosta varpaiden alla aina loppukesän viilentäviin sateisiin. Alla oleva Risto Rasan runo ei kauneudestaan huolimatta onneksi käynyt toteen tänä vuonna.
Kesä on lyhyt.
Ja mitä jos ruohonkin
huomaa vasta
kun käytävillä on jo lunta.
Kommentit
Lähetä kommentti