Jos ihan tarkkoja ollaan niin juuri tällä nimenomaisella hetkellä ei tunnu kovinkaan keväiseltä, nimittäin ulkona sataa lunta, mutta päivällä pääsimme kuitenkin aloittamaan tämän vuoden mökkikauden leikkaamalla omenapuiden oksat. Mökkimme pihassa on kolme vanhaa omenapuuta, ja kaikissa puissa oli runsaasti pystykasvuisia ja joitakin sisäänpäin kasvaneita oksia. Nämä vuosikasvut pitää keväisin poistaa ennen silmujen pullistumista, ja maaliskuu on kaikkien asiantuntijanäkemysten perusteella oikein hyvä kuukausi siihen hommaan. Tällaisen kummallisen talvettoman talven ollessa kyseessä uskaltauduimme ryhtyä hommiin näihinkin varhaisessa vaiheessa.
Työssä tarvitaan oksasakset eli sekatöörit (mistä ihmeestä tuokin nimi tulee?), saha, raivaussakset ja tikkaat. Puiden leikkaaminen on yllättävän tyydyttävää työtä, terävillä oksasaksilla ohuet oksat napsahtelevat näppärästi poikki, hiukan paksumpiin taas purevat raivaussakset. Pitkävartiselle oksasahallekin oli käyttöä, koska meidän tikkaat olivat auttamattoman lyhyet korkeimpien oksien saavuttamiseksi. Pystykasvuiset ja sisäänpäin kääntyneet oksat katkaisimme tyvestä, ja kaikki määritelmän mukaiset oksat poistettiin.
Viime kesänä muistan pelänneeni tikkailla kiipeillessäni, mutta jotain merkillistä kehitystä on talven aikana tapahtunut, nimittäin nyt ei jännittänyt sitten yhtään! Päinvastoin oli hienoa tähystellä korkeuksista siirtolapuutarha-aluetta, naapureiden pihoille näkee nyt hyvin kun lehdet eivät estä näkyvyyttä.
Vuoden ekat pullakahvit juotiin hiukan hyisessä mökkeröisessä, terassikautta ei siis vielä päästy aloittamaan. Oli kuitenkin ihanaa tunnustella mökkitunnelmaa ja erityisen ilahduttavaksi sen teki hiirettömyys - mökin sisällä ei näkynyt havaintoja jyrsijöistä!
Kolmen ja puolen tunnin uurastuksen jälkeen kolmen hengen talkooporukkamme sai hoidettua kaksi ja puoli omenapuuta. Puolikkaan puun lisäksi pihaan jäi aikamoinen läjä oksia silputtavaksi. Oksahommat kävivät kokovartalojumpasta, kotiin tultuani nukuin tunnin päikkärit ja ennustan, että huomenna jokaista ylävartalon raajaa väsyttää. Oi onnea!
Viime kesänä muistan pelänneeni tikkailla kiipeillessäni, mutta jotain merkillistä kehitystä on talven aikana tapahtunut, nimittäin nyt ei jännittänyt sitten yhtään! Päinvastoin oli hienoa tähystellä korkeuksista siirtolapuutarha-aluetta, naapureiden pihoille näkee nyt hyvin kun lehdet eivät estä näkyvyyttä.
Vuoden ekat pullakahvit juotiin hiukan hyisessä mökkeröisessä, terassikautta ei siis vielä päästy aloittamaan. Oli kuitenkin ihanaa tunnustella mökkitunnelmaa ja erityisen ilahduttavaksi sen teki hiirettömyys - mökin sisällä ei näkynyt havaintoja jyrsijöistä!
Kolmen ja puolen tunnin uurastuksen jälkeen kolmen hengen talkooporukkamme sai hoidettua kaksi ja puoli omenapuuta. Puolikkaan puun lisäksi pihaan jäi aikamoinen läjä oksia silputtavaksi. Oksahommat kävivät kokovartalojumpasta, kotiin tultuani nukuin tunnin päikkärit ja ennustan, että huomenna jokaista ylävartalon raajaa väsyttää. Oi onnea!
Kyllä nyt on kevät aikaisessa tänä vuonna👍
VastaaPoista