Kävimme eilen viimeistelemässä omenapuiden oksienleikkuun ja tulipa taas konkreettisesti todennettua, että olemme noviiseja tässä puutarhanhoitohommassa. Minä jo keikuin korkealla puun oksistossa oksasaksineni kun mies ilmestyi vajasta pitkävartisen härpäkkeen kanssa, joka paljastui monitoimileikkuriksi, jolla omenapuun oksiston kaikista ylimpiin oksiin ulottui helposti ja ilman tikkaita. Muistan silmäilleeni epäluuloisesti kyseistä laitetta viime kesänä ja ohittaneeni sen olankohtautuksella ajattelematta sen kummemmin laitteen tarkoituksenmukaisuutta. Olisi kannattanut. Laitteella leikkely sujui nopeasti ja vaivattomasti. Siinä teille kuva tästä välttämättömyyskapistuksesta:
Tänään joimme kevään ensimmäiset pihakahvit auringossa, pikkumökin tuulelta suojaavalla terassilla. Ajatelkaa, enää kuukausi niin ollaan jo pitkällä keväässä ja pääsiäisessä. Naapuri arveli, että vedet saatetaan jo tuolloin kytkeä päälle jolloin mökkikauden voi täysillä käynnistää. Päivän söpöin bongaus on tässä, pihamme aivan ainoa krookus kukinnassaan:
Urhoollinen kukkija |
Kommentit
Lähetä kommentti